Puurijärvi-Isosuo

Puurijärvi-Isosuon piskuinen pitkospuita pitkin etenevä luontopolku tuli valloitettua siis jo syksyllä 2013, mutta elämän kiireet vei päivityksen mennessään. Tässä kuitenkin kuvia. 

Evo

Usein ne ihmisen onnelliseksi tekevät asiat löytyy läheltä. Joskus täytyy käydä kaukanakin, jotta voi nähdä lähelle. Unelmiin maailmanvalloituksesta ovat tulleet viime vuosina voimakkaammin mukaan unelmat Suomen mahtavien luonnonalueiden valloituksesta. Aloitin jo viime vuonna projektin Suomen kansallispuistojen valloituksesta, mutta se jäi tuolloin luonnokseksi tänne blogin muistiin. Kuvauksen kohteena oli tuolloin Puurijärvi-Isosuo. Laitan kuvat tänne omassa postauksessaan, vaikka parhaimmat fiilistelyt on jo painuneet muistin loputtomaan unohduskoppaan. 

Tänään käytiin Evolla. Evo ei ole kansallispuisto, vaan retkeilyalue Hämeessä Hämeenlinnan ja Padasjoen välissä. Mielenkiintoinen se on mm. siksi, että siellä on kouluni Hämeen ammatti-intituutin metsäalan opetuksen yksikkö. Kiva käydä katselemassa muiden yksiköiden kampuksia. 

Evossa on muuten haku parhaillaan meneillään. Opiskele aikuiskoulutuksessa metsuriksi! 

Eikä ole siis tässä koulussa opiskeluympäristö ollenkaan pöllömpi. 

Halusin päästä hieman kapuamaan ja valittiin siksi Evon reiteistä Harjupolku. Reitti kuuluu osana myös pidempään Ilvesvaellus-reitistöön, jonka merkkinä olevia tassuja mekin seurattiin. Ilmeisesti olisi pitänyt seurata käpy-merkkejä, ja kolmen kilometrin sijaan tuli käveltyä hieman enemmän. Mutta mukavaa oli. 

Polku kulki vanamomattojen seassa...

…ja lähti nousemaan harjun päälle ketunleipäviidakossa. 

Päivä oli sateinen, eikä muista retkeilijöistä näkynyt merkkiäkään. Kun varustautuu sadetakilla, varmistaa sen ettei reitillä sada. Ei nytkään. 

Reitillä tulee vastaan isoa ja pientä. Mahtavat puut vie tietysti huomion, mutta läytyi sieltä paljon pientäkin. Vanamojen lisäksi löytyi talvikki. 

Tällä harjureitillä oli myös suo-osuuksia ja ihania pitkospuita! Pakko myöntää, etten ole koskaan ennen nähnyt karpalon kukkia! Oikein kauniita. Ja ne ihanat tuoksut suolla...

Suo oli niin kaunis, etten saanut ihastelulta otettua enempää kuvia. Suon vesi on lähdevettä, joka on suodattunut harjun läpi. Metsän reunaan oli muodostunut lähteen vedestä pieni järvennäköinen alue, jonka yli pitkospuut vievät. En ole koskaan nähnyt järven pohjaa niin hienona ja selvänä. Pohjan vesikasvit kurottivat pintaan yhtenäisenä leijailevana pystymattona. Kannattaa käydä ihastelemassa. Alla kuvassa kohta jossa lähde tulee maanpintaan. Vesi oli oikein raikasta ja ihanaa. 

Luontopolun loppupää oli hieman epäselvästi merkattu, ja hetken verran jouduttiin kävelemään edestakaisin ennen lähtöpaikalle pääsemistä. Ehkä tämä olisi vältetty jos olisi seurattu niitä käpyjä...

Evo on oikein mukava retkeilypaikka Hämeenlinnan lähistöllä asuville. Tullaan kyllä takaisin!