Rooma

Venetsiasta voimaantuneena kirjoitankin samalla myös Roomasta, jossa kävin vuoden 2011 syyskuussa. Roomasta minulle jäi elämään rakkaus Pasta Carbonaraan, jota varmaan tulen syömään aina Italiassa käydessäni. Pasta Carbonaran salaisuus on se, että se todellakin on aina tekijänsä makuista. Aineksia ei ole kovinkaan montaa, mutta niiden suhteista toisiinsa, kinkkupalojen koosta, kananmunan lisäämisen vaiheesta ja mistä lie muistakin mystisistä elementeistä johtuen en ole koskaan syönyt samanlaista Pasta Carbonaraa kahta kertaa. Punaviinin kanssa tietenkin!

Tämä oli ensimmäinen vierailuni Roomaan, joten tietenkin ohjelmaan kuului kaikki pakolliset nähtävyydet. 

Vatikaania ympäröivien pylväiden varjossa oli ihana katsella muita turisteja ja lepuuttaa jalkoja. 

Jokseenkin pakollista on lähettää kortti kotimaahan Vatikaanin postileimalla.

Kierrellä Colosseumilla. 

Pussailla Espanjalaisilla portailla. 

Hukkua muihin turisteihin Fontana di Trevillä.

Ihmetellä rakkauslukkoja.

Koittaa keksiä tästä kuvasta jotain intelligenttiä kirjoitettavaa.

Seurata italialaista politiikan jalkautumista kaduille.

Oikein kahteen otteeseen.

Miettiä mitähän tässä kohta tapahtuu.

Tai tässä.

Pohtia onkohan herroilla kuuma.

Miettiä toteutuivatko ihmisten toiveet.

Ajella 116 bussilla ilman päämäärää.

Pohtia miten monta hienoa lausetta Italiasta ja symbolismista tähän voisi kirjoittaa jos osaisi. 

Päästä kuvaan majoneesin ja ketsupin kanssa.

Joutua keskelle NBA promokiertuetta. 

Ja olla vain onnellinen jos saa käydä Roomassa rakkaansa kanssa...

Venetsia

Pääsin tutustumaan Venetsiaan toukokuussa 2012. Olin varustautunut hyvin lukemalla ystäväni suosituksesta Donna Leonin dekkareita, mutta en ollut koskaan tajunnut, että Venetsia on oikeastaan saari! Lentokoneesta vasta huomasin että saarihan se on. (Oikeammin kai laguuni...) Venetsiaan johtaa pitkä maantie mantereelta, jota pitkin voi autoilla autonsa isoihin parkkitaloihin Piazzale Roman lähistölle. Autoilla ei ole asiaa pidemmälle. Valokuva ensimmäiseltä vastaan tulleelta sillalta, sitä ei tarvinnut etsiä kauaa.

Minulle kerrottiin että Venetsiassa eksyy helposti. Siksi päätin että kävelen vaan, enkä suuremmin koita löytää minnekään. Suosittelen. Löysin vaikka mitä! Venetsia on pieni, joten kävellen kerkeää hyvin. Viiden tunnin kävelyn jälkeen, johon kyllä sisältyi punaviiniä ja Pasta Carbonaraa, löysin itseni Ponte Accademian juurelta. Kas - hotellini löytyi ilman karttaa tai eksymistä.

Ponte Accademia.

Löysin esimerkiksi vihanneslaivan.

iPhonea näpyttelevän gondolikuskin.

Toivoa antavan lakanan yliopiston seinässä.

Gondoliveistämön.

Ja selkeän kyltin Peggy Guggenheim museolle.

Pohdin paljon sitä, pidinkö Venetsiasta vai en. Venetsia tuntui olevan lähinnä turisteja varten säilötty pala jotain mennyttä maailmaa, josta on jäljellä enää vain kuoret. Toisaalta kuoret ovat kauniit. Lopputulemani olikin varmaan se, että nautin kaikesta näkemästäni ilman sen kummenpia filosofisia ajatuksia. Numerot puhuvat kuitenkin puolestaan. Vanhankaupungin saarilla asuu n. 60 000 ihmistä ja vuosittain Venetsiassa vierailee 20 miljoonaa turistia!

Venetsian suurimpia nähtävyyksiä lienevät Piazza San Marco (se pulupaikka) ja sitä ympäröivät historialliset rakennukset. Kaipa siellä pitää käydä kun kerta Venetsiassa on. 

Muutama ihminen sillalla katsomassa Huokausten siltaa. 

Minusta parasta Venetsiassa oli kävellä ympäriinsä ja antaa merituulen tuivertaa tukkaa vesibussin kyydissä. Minulle sanottiin, että Venetsian rakennuksia täytyy katsoa vedestä käsin ja tämä on kyllä totta. 

Nappaa siis vesibussi joltain monilta Venetsian julkisen liikenteen laitureista ja nauti!

Niin ne muutkin turistit tekevät.

Pieni videonpätkä vesibussilinjalta numero 1 matkalla Lidon saarelle.

Venetsia on rakennettu käytännössä hiekalle ja koska vesi myös nousee useina vuosina rakennusten sisätiloihin saakka - korjattavaa riittää. Mietin monesti että miten ihmeessä noilla kapeilla kujilla voi mitään korjata tai rakentaa. Tietenkin näin:

Venetsiassa myydään turisteille lähisaaren Muranon lasiesineitä ja koruja, sekä karnevaalinaamioita ja pukuja. Itse törmäsin pieneen galleriaan, jonka taulut olivat mielestäni upeita! Katsokaa Giaganin nettisivujen upeita teoksia!  

Jos vielä joskus menen takaisin Venetsiaan, ostan yhden Giaganin taulun, ajelen vesibussilla ilman sen kummempaa päämäärää ja kävelen Lidon saaren 12 kilometrin pituisen hiekkarannan päästä päähän. Piazza San Marcolle minun ei tarvitse enää palata.