Automaatti

Kun porukkaa on paljon, moni homma hoituu helpommin ja nopeammin automaatilla. Ennen Japania en tiennytkään miten moni homma. Yleensä kaikissa automaateissa on sama periaate, ensiksi rahaa - sitten valitaan. 

Aluksi tuttu juoma-automaatti. 

Näitä on sitten kaikkialla. Sinisellä etiketillä varustetut on kylmiä ja punaisella varustetut kuumia juomia. Voit ottaa vaikkapa pikaiset päiväkahvit. Mutta varoitus, kaikissa kahveissa on aivan järkyttävä määrä sokeria. Juomat on aika halpoja, jotain 100-120 jeniä (1- 1,20 euroa) tölkki.

Ja näitä tosiaan on kaikkialla. Alla oleva kuva on Kioton lähellä sijaitsevan Fushimi Inari Taishan polun varrelta. Nousua ja portaita on aika kiitettävästi, onneksi matkalla saa kylmää Coca-Colaa!

Ja jos automaatteja ei jossain paikassa ole, luoja paratkoon, niin siitä onneksi varoitetaan jo hyvissä ajoin. 

Seuraava esiteltävä automaatti on tietenkin lippuautomaatti (juna ja metro). Kiotossa se näytti tältä. 

Kuten lähikuvasta näkyy (alhalla vasemmalla), automaatissa on yleensä joku English -nappi. Sen painaminen ei aina kylläkään yleensä selvennä asiaa millään lailla. 

Tokiossa ja Osakassa vehje on monimutkaisemman näköinen, mutta sama periaate kaikialla. Jos haluat ostaa yksittäisen lipun jostain jonnekin, etsi aseman seinältä (yleensä automaattien yläpuolella) oleva kartta juna-asemista. Jokaisen aseman kohdalla on hinta, ja se on siis matkan hinta siltä asemalla missä karttaa katselet. Rahaa automaattiin riittävä määrä ja yleensä johonkin nappiin ilmestyy summia sitä mukaa kun rahaa laitat sisään. Jos matka maksaa vaikka 210 jeniä, sen verran rahaa sisään ja 210 nappia painamalla lippu on sun. Kaikki juna- ja metrolippu automaatit antaa rahasta myös takaisin.  

Kiltit virkailijat antavat myös länsimaisin kirjaimin kirjoitettuja juna/metrokarttoja ja yleensä asemien nimet on kirjoitettu länkkäreillä japanin lisäksi. 

Mutta suosittelen kyllä Suica-kortin hommaamista - matkustaminen helpottuu kummasti.

Pääsylippuautomaatti. Näissä nyt ei ole mitään kummallista. Turistikohteissa kaikki opastukset on kyllä englanniksi eikä ongelmia pitäisi tulla. Mutta jokaikiseen nähtävyyteen lipun voi ostaa automaatista. 

Sitten ainakin minulle uusi tuttavuus: Ravintola-automaatti. 

Ensin tiiraat kuvista tai ulkopuolella olevastan näyteikkunan muoviruokaesittelystä mitä haluat, laitat automaattiin rahaa ja saat pienen paperilapun josta et ymmärrä mitään. Pöytään istumaan ja pian ystävällinen tarjoilija jo tuo sinulle vihreää teetä ja katsoo mitä lapuissa lukee. Ruoka seuraa pian perässä. Aika tehokasta mun mielestä. Kenenkään ei tarvitse ottaa tilausta, eikä rahastaa syömisen jälkeen. 

 Ja vielä niitä muoviruokia...

Ja vähän hienommasta paikasta.

Ja yhden automaatti-paikan ruoka näytti tältä. Maksoi 350 jeniä (3,5 euroa) ja oli hyvää!

Sushi-automaattiravintola.

Tämä on hauska. Japanissa on, kuten arvata saattaa, paljon sushipaikkoja. Näistä linjasushipaikat ovat yksi muoto. Istu pöytään ja nappaa linjalta mitä haluat. Lasku tulee lautasten mukaan.

Edistyneemmässä paikassa voit linjalta nappailun lisäksi tilata haluamiasi ruokia kosketusnäytöltä.

Sitten tilaukset singahtaa tilaajan kohdalle vaikkapa muovisen veneen kyydissä! Miksipäs ei...

Polkupyörän säilytysautomaatti.

Japanissa jokainen polkupyörä on rekisteröitävä, eikä niitä saa säilyttää missä tahansa. Jos pyörä on parkkeerattu muualle kun pitäisi, rapsahtaa sakot. Joten parkkeeraaista varten tarvitaan tietenkin automaatti.

Automaattivessa.

Tämähän on jo ihan legendaarinen juttu, mutta näköjään myös totta. Japanin yleiset vessat on siistejä ja useimissa paikoissa missä turisteja voi kuvitella liikkuvan, on käytettävissä länkkäripyttyjä. Japanilainen perusmalli yleisestä vessasta on kyykkymalli myös naisille, jota itse en kokeillut ollenkaan. Mutta nyt ei pitänyt kirjoittaa siitä, vaan automaattivessasta.

Minun mielenkiintoisin kokemus oli Tokyo National Museumin vessa. Pari kertaa mietin uskallanko tuohon istua ollenkaan...  Tiedä jos alkaa hirmuinen ruiskutus tai puhallus tai hajustus. Kaikkia näitä japanilainen high tech vessa osaa. Kuvassa alla tuon vessan ohjauspaneeli.

No, uskalsin kuitenkin istua ja selvisin hengissä ja suht traumoitta. Ainoa, mitä tapahtui, oli että vessa huuhteli itse itsensä kun nousin istumasta. Jännää oli.

Hotelleissa vessan istuin on yleensä lämmitetty ja siihen istuessa alkaa häveliäisyyssyistä lorotus. Aikamoista veden ja energianhaaskausta... Mutta täytyy kyllä sanoa että lämmitetty istuin oli kyllä aika mukava!


Nalleautomaatti ja Pachinko.

Japanilaiset on ihan varmasti kuuroja. Ne kuuroutetaan jo nuorena. Mikään muu ei selitä sitä että japanilaiset pystyy elämään elämänsä jossain Tokiossa. Nuorena japanilaiset menevät kavereiden kanssa pelihalleihin nalleja kalastamaan. Musiikki soi ja kaikenlainen pilpatus raikaa. Ja kovaa.

Sitten vanhana ne voikin siirtyä viereiseen Pachinkoon, jossa normaalikuuloinen ihminen ei voi olla minuuttia kauempaa. Aivan järkyttävää.

Sitten vielä lopuksi mun suosikkikuva automaatteihin ja Japaniin liittyen.

Matkustaminen ja liikkuminen Japanissa

Naritan lentokenttä ei ole ollenkaan niin pelottava kun ajattelin. Ulos lentokoneesta ja massaa seuraamalla pääsee hyvin perille. Japanilaiseen tapaan 100 metrin matka rakennuksesta toiseen hoituu junalla. Lentokoneessa täytetään maahantuloviranomaisten laput siitä ettei ole pahoissa aikeissa saapumassa. Avulias japanilainen täti otti monisatapäisen saapujajoukon vastaan ja tarkasti että kaikkien lapuissa on rakseja molemmilla puolilla. Sitten tiskille jossa otetaan kuva ja sormenjäljet ja kohta on pari tarraa ja leimaa passissa. Tervetuloa Japaniin! Tullin sedälle vielä näytettiin passia ja tervemenoa.

Mietin pitkään Suomessa otanko Japan rail passin vai en. Onneksi otin ja suosittelen kyllä kaikille jos yhtään meinaa liikkua pidempiä matkoja. Seitsemän päivän passi aikuiselle tavalliseen junaluokkaan maksoi hieman alle 300 euroa, vaihtelee hieman valuuttakurssien mukaan. Passi täytyy ostaa jo kotimaasta, josta saa mukaansa voucherin. Lipuksi voucher muuttuu lentokentällä tai JR (Japan Railways Group) juna-asemilla. Sillä saa matkailla lähestulkoon vapaasti JR:n junilla ja siis myös Tokion sisäisessä liikenteessä, jossa paikallisliikenne on jaettu JR:n ja muutaman muun junailijan sekä metron kesken. JR linjat ovat Tokiossakin aika kattavat, joten sillä pääsee hyvin liikkumaan. Ja voi se lippu on niin kaunis! Edestakainen matka Tokiosta Kiotoon shinkansenilla maksaa noin 250 euroa, joten passi maksaa itsensä äkkiä takaisin. Japanissa voi toki matkustaa muillakin junilla kuin shinkanseneilla, mutta minä ainakin tykkäsin nopeudesta ja mukavuudesta. Passilla voi myös käydä JR lipputoimistosta hakemassa ilmaiset paikkaliput, jotka muuten maksaa erikseen.

Minä vaihdoin voucherini heti Naritan lentokentällä, koska sillä pääsee myös kentältä Tokioon. Ajatukseni ultramodernista tietoyhteiskunnasta rapistui heti alkuunsa, kun lipun vaihtopaikassa ystävällinen mies jakoi kaikille odottajille käsin askarrellut ja muovitetut odotuslaput. Toimisto oli täynnä itsetehtyjä suloisia mainoksia jos mistäkin kiertomatkalipusta. Tarvittiin ainakin kolme paperia ja viisi leimaa, mutta sain lippuni ilman mitään ongelmia.

Lisätietoja: http://www.japanrailpass.net/

Samasta toimistosta ostin myös Suican, eli Tokion sisäisen liikenteen matkakortin. Rail passilla pääsin liikkumaan ensimmäisen viikon, Suicalla siten suihkailtiin toinen viikko. Kortti maksoi 2000 jeniä (noin 20 euroa) ja siihen sisältyi 1500 jeniä matkoja varten. Kortti käy kaikissa Tokion julkisissa kulkuvehkeissä. Portilla sitä näytetään lukijalle ja kun olet päässyt sinne minne halusit mennä, ulosmenoportilla näytät korttia uudelleen, pääset ulos ja laite vähentää kortilta matkasi hinnan. Korttia voi ladata asemilla automaateissa, joiden käytön äkkiä oppii, vaikka ne aluksi näyttääkin aika mystisiltä. Japanilaiset automaatit vaativat kyllä ihan oman kirjoituksensa, se myöhemmin. Niin ja jos kortilla ollut raha ei riittänytkään matkaan, Fare Adjustment is the place to go. Japanilaisten englanninkieliset kyltit on myös oma taiteenlajinsa, joista täytyy kirjoittaa ihan erikseen.

Matkustaminen on Japanissa suhteellisen helppoa. Ei haittaa, jos hallitsee hiraganat ja katakanat, mutta ilmankin pärjää. Ainakin Tokiossa ja turistipaikoissa. Osakassa kylläkin kierreltiin ympyrää kun kyltit vaan yhtäkkiä hävisivät. Mutta yleensä samat ohjeet pätevät kuin missä tahansa muuallakin; mikä linja, mihin suuntaan ja sitten seuraat vaan opasteita. Opasteissa paikkojen nimet on kirjoitettu usein myös länsimaisilla kirjaimilla, joten kielikään ei tule esteeksi. Alla näytteet Kioton laiturilta.

Ja sama länkkäriksi.

Isommissa kaupungeissa on viisasta katsoa kartasta tai opaskirjasta, minkä ulosmenon läheisyydessä se paikka sijaitsee, mihin olet menossa. Muuten voit joutua pitkänkin matkan päähän. Suuret asemat on suunnattomia ainakin Tokiossa ja Osakassa. Siis pieniä kaupunkeja ostareineen ja ruokapaikkoineen.

Japanissa on mahdollista matkustaa myös espanjalaisella kaljuunalla, mutta siitäkin myöhemmin. Erittäin outo kokemus, täytyy sanoa.

Tervetuloa matkalle Japaniin!

Olen aina halunnut käydä Japanissa. Siinä maassa on jotain niin kiehtovaa. Kirsikankukat keväisin, temppelit ja historia täynnä samuraita ja ninjoja, geishat ja miljoonakaupunkien vilinä. Pikkusiskoni, joka on minua vuosikymmenen nuorempi, höpsähti Japanin nuorisokulttuuriin aikanaan ja asuu nyt Japanissa kieltä opiskelemassa. Pääsin sitten minäkin näkemään mitä mielikuvien Japanin takaa todella löytyy.

Seuraavissa päivityksiä siis minun kokemuksista Japanissa.

Tervetuloa mukaan matkalle kirsikankukkien maahan!