Kun porukkaa on paljon, moni homma hoituu helpommin ja nopeammin automaatilla. Ennen Japania en tiennytkään miten moni homma. Yleensä kaikissa automaateissa on sama periaate, ensiksi rahaa - sitten valitaan.
Aluksi tuttu juoma-automaatti.
Näitä on sitten kaikkialla. Sinisellä etiketillä varustetut on kylmiä ja punaisella varustetut kuumia juomia. Voit ottaa vaikkapa pikaiset päiväkahvit. Mutta varoitus, kaikissa kahveissa on aivan järkyttävä määrä sokeria. Juomat on aika halpoja, jotain 100-120 jeniä (1- 1,20 euroa) tölkki.
Ja näitä tosiaan on kaikkialla. Alla oleva kuva on Kioton lähellä sijaitsevan Fushimi Inari Taishan polun varrelta. Nousua ja portaita on aika kiitettävästi, onneksi matkalla saa kylmää Coca-Colaa!
Ja jos automaatteja ei jossain paikassa ole, luoja paratkoon, niin siitä onneksi varoitetaan jo hyvissä ajoin.
Seuraava esiteltävä automaatti on tietenkin lippuautomaatti (juna ja metro). Kiotossa se näytti tältä.
Kuten lähikuvasta näkyy (alhalla vasemmalla), automaatissa on yleensä joku English -nappi. Sen painaminen ei aina kylläkään yleensä selvennä asiaa millään lailla.
Tokiossa ja Osakassa vehje on monimutkaisemman näköinen, mutta sama periaate kaikialla. Jos haluat ostaa yksittäisen lipun jostain jonnekin, etsi aseman seinältä (yleensä automaattien yläpuolella) oleva kartta juna-asemista. Jokaisen aseman kohdalla on hinta, ja se on siis matkan hinta siltä asemalla missä karttaa katselet. Rahaa automaattiin riittävä määrä ja yleensä johonkin nappiin ilmestyy summia sitä mukaa kun rahaa laitat sisään. Jos matka maksaa vaikka 210 jeniä, sen verran rahaa sisään ja 210 nappia painamalla lippu on sun. Kaikki juna- ja metrolippu automaatit antaa rahasta myös takaisin.
Kiltit virkailijat antavat myös länsimaisin kirjaimin kirjoitettuja juna/metrokarttoja ja yleensä asemien nimet on kirjoitettu länkkäreillä japanin lisäksi.
Mutta suosittelen kyllä Suica-kortin hommaamista - matkustaminen helpottuu kummasti.
Pääsylippuautomaatti. Näissä nyt ei ole mitään kummallista. Turistikohteissa kaikki opastukset on kyllä englanniksi eikä ongelmia pitäisi tulla. Mutta jokaikiseen nähtävyyteen lipun voi ostaa automaatista.
Sitten ainakin minulle uusi tuttavuus: Ravintola-automaatti.
Ensin tiiraat kuvista tai ulkopuolella olevastan näyteikkunan muoviruokaesittelystä mitä haluat, laitat automaattiin rahaa ja saat pienen paperilapun josta et ymmärrä mitään. Pöytään istumaan ja pian ystävällinen tarjoilija jo tuo sinulle vihreää teetä ja katsoo mitä lapuissa lukee. Ruoka seuraa pian perässä. Aika tehokasta mun mielestä. Kenenkään ei tarvitse ottaa tilausta, eikä rahastaa syömisen jälkeen.
Ja vielä niitä muoviruokia...
Ja yhden automaatti-paikan ruoka näytti tältä. Maksoi 350 jeniä (3,5 euroa) ja oli hyvää!
Sushi-automaattiravintola.
Tämä on hauska. Japanissa on, kuten arvata saattaa, paljon sushipaikkoja. Näistä linjasushipaikat ovat yksi muoto. Istu pöytään ja nappaa linjalta mitä haluat. Lasku tulee lautasten mukaan.
Edistyneemmässä paikassa voit linjalta nappailun lisäksi tilata haluamiasi ruokia kosketusnäytöltä.
Sitten tilaukset singahtaa tilaajan kohdalle vaikkapa muovisen veneen kyydissä! Miksipäs ei...
Polkupyörän säilytysautomaatti.
Japanissa jokainen polkupyörä on rekisteröitävä, eikä niitä saa säilyttää missä tahansa. Jos pyörä on parkkeerattu muualle kun pitäisi, rapsahtaa sakot. Joten parkkeeraaista varten tarvitaan tietenkin automaatti.
Automaattivessa.
Tämähän on jo ihan legendaarinen juttu, mutta näköjään myös totta. Japanin yleiset vessat on siistejä ja useimissa paikoissa missä turisteja voi kuvitella liikkuvan, on käytettävissä länkkäripyttyjä. Japanilainen perusmalli yleisestä vessasta on kyykkymalli myös naisille, jota itse en kokeillut ollenkaan. Mutta nyt ei pitänyt kirjoittaa siitä, vaan automaattivessasta.
Minun mielenkiintoisin kokemus oli Tokyo National Museumin vessa. Pari kertaa mietin uskallanko tuohon istua ollenkaan... Tiedä jos alkaa hirmuinen ruiskutus tai puhallus tai hajustus. Kaikkia näitä japanilainen high tech vessa osaa. Kuvassa alla tuon vessan ohjauspaneeli.
No, uskalsin kuitenkin istua ja selvisin hengissä ja suht traumoitta. Ainoa, mitä tapahtui, oli että vessa huuhteli itse itsensä kun nousin istumasta. Jännää oli.
Hotelleissa vessan istuin on yleensä lämmitetty ja siihen istuessa alkaa häveliäisyyssyistä lorotus. Aikamoista veden ja energianhaaskausta... Mutta täytyy kyllä sanoa että lämmitetty istuin oli kyllä aika mukava!
Nalleautomaatti ja Pachinko.
Japanilaiset on ihan varmasti kuuroja. Ne kuuroutetaan jo nuorena. Mikään muu ei selitä sitä että japanilaiset pystyy elämään elämänsä jossain Tokiossa. Nuorena japanilaiset menevät kavereiden kanssa pelihalleihin nalleja kalastamaan. Musiikki soi ja kaikenlainen pilpatus raikaa. Ja kovaa.
Sitten vanhana ne voikin siirtyä viereiseen Pachinkoon, jossa normaalikuuloinen ihminen ei voi olla minuuttia kauempaa. Aivan järkyttävää.
Sitten vielä lopuksi mun suosikkikuva automaatteihin ja Japaniin liittyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti