Venetsia

Pääsin tutustumaan Venetsiaan toukokuussa 2012. Olin varustautunut hyvin lukemalla ystäväni suosituksesta Donna Leonin dekkareita, mutta en ollut koskaan tajunnut, että Venetsia on oikeastaan saari! Lentokoneesta vasta huomasin että saarihan se on. (Oikeammin kai laguuni...) Venetsiaan johtaa pitkä maantie mantereelta, jota pitkin voi autoilla autonsa isoihin parkkitaloihin Piazzale Roman lähistölle. Autoilla ei ole asiaa pidemmälle. Valokuva ensimmäiseltä vastaan tulleelta sillalta, sitä ei tarvinnut etsiä kauaa.

Minulle kerrottiin että Venetsiassa eksyy helposti. Siksi päätin että kävelen vaan, enkä suuremmin koita löytää minnekään. Suosittelen. Löysin vaikka mitä! Venetsia on pieni, joten kävellen kerkeää hyvin. Viiden tunnin kävelyn jälkeen, johon kyllä sisältyi punaviiniä ja Pasta Carbonaraa, löysin itseni Ponte Accademian juurelta. Kas - hotellini löytyi ilman karttaa tai eksymistä.

Ponte Accademia.

Löysin esimerkiksi vihanneslaivan.

iPhonea näpyttelevän gondolikuskin.

Toivoa antavan lakanan yliopiston seinässä.

Gondoliveistämön.

Ja selkeän kyltin Peggy Guggenheim museolle.

Pohdin paljon sitä, pidinkö Venetsiasta vai en. Venetsia tuntui olevan lähinnä turisteja varten säilötty pala jotain mennyttä maailmaa, josta on jäljellä enää vain kuoret. Toisaalta kuoret ovat kauniit. Lopputulemani olikin varmaan se, että nautin kaikesta näkemästäni ilman sen kummenpia filosofisia ajatuksia. Numerot puhuvat kuitenkin puolestaan. Vanhankaupungin saarilla asuu n. 60 000 ihmistä ja vuosittain Venetsiassa vierailee 20 miljoonaa turistia!

Venetsian suurimpia nähtävyyksiä lienevät Piazza San Marco (se pulupaikka) ja sitä ympäröivät historialliset rakennukset. Kaipa siellä pitää käydä kun kerta Venetsiassa on. 

Muutama ihminen sillalla katsomassa Huokausten siltaa. 

Minusta parasta Venetsiassa oli kävellä ympäriinsä ja antaa merituulen tuivertaa tukkaa vesibussin kyydissä. Minulle sanottiin, että Venetsian rakennuksia täytyy katsoa vedestä käsin ja tämä on kyllä totta. 

Nappaa siis vesibussi joltain monilta Venetsian julkisen liikenteen laitureista ja nauti!

Niin ne muutkin turistit tekevät.

Pieni videonpätkä vesibussilinjalta numero 1 matkalla Lidon saarelle.

Venetsia on rakennettu käytännössä hiekalle ja koska vesi myös nousee useina vuosina rakennusten sisätiloihin saakka - korjattavaa riittää. Mietin monesti että miten ihmeessä noilla kapeilla kujilla voi mitään korjata tai rakentaa. Tietenkin näin:

Venetsiassa myydään turisteille lähisaaren Muranon lasiesineitä ja koruja, sekä karnevaalinaamioita ja pukuja. Itse törmäsin pieneen galleriaan, jonka taulut olivat mielestäni upeita! Katsokaa Giaganin nettisivujen upeita teoksia!  

Jos vielä joskus menen takaisin Venetsiaan, ostan yhden Giaganin taulun, ajelen vesibussilla ilman sen kummempaa päämäärää ja kävelen Lidon saaren 12 kilometrin pituisen hiekkarannan päästä päähän. Piazza San Marcolle minun ei tarvitse enää palata.