Tätä kirjoitusta olen yrittänyt kirjoittaa monta kertaa. Vuonna 2009 pääsin vihdoin näkemään auringon Afrikan taivaan alla. Monet sanovat että Afrikka muuttaa ihmistä. Se on varmasti totta, kun länsimaisen hyvinvoivan yhteiskunnan lapsi tulla tupsahtaa asioiden pariin, jotka ovat monella tapaa todellisempia kun meidän omat ympyrämme. Afrikka myös joko lumoaa tai sitten ei. Minä kuulun ehdottomasti noihin lumottuihin. Huomattava on, että Afrikka on suhteellisen suuri manner, ja minun kokemukseni rajoittuvat ainoastaan pieniin palasiin hetkiä Keniassa. Mutta kuten otsikkokin kertoo, se on minun Afrikkani.
Kenian aurinko tavoitti matkaajat jo Nairobin lentokentällä.
Matkaaja toisesta maailmasta koittaa löytää paikkaansa uudessa tilassa. Olemista helpottaa merkit omasta kokemuspiiristä. No - eihän tämä voi niin erilaista olla kun Nokiakin tulee vastaan heti lentokentältä lähdön jälkeen. Melkein kuin kotona!
Parin viikon reissullani otin yli 2000 kuvaa. Monet niistä auton ikkunasta. Koitin kuitenkin keskittyä siihen, etten katso Afrikkaani koko ajan kameran linssin läpi, mutta en silti suostunut luopumaan kuvaamisesta. Kuvien laatu toki kärsii kun katsoo muualle kuin kameraan kuvatessaan. Elämä on välillä sellaista!
Nairobin skyline ja pari kuuluisaa tornitaloa.
Liikenne oli Nairobissa aikamoista. Toisaalta Nairobin ulkopuolella se vasta jotain olikin. Kuvistani huomaan että olen jo tuolloin tykännyt erilaisten kylttien kuvaamisesta. Mikähän siinäkin on. Kuvassa kyltissä Uhuru highway. Uhuru tarkoittaa vapautta ja on myös Kenian juuri valitun presidentin etunimi. Presidentinvaaleista ja Kenian politiikasta olisi paljonkin sanottavaa, mutta enpä ryhdy siihen ollenkaan.
Kyltti kannustaa kierrättämään!
Nämä taas kuluttamaan.
Reissuni ei ollut pelkästään lomailua. Pääsin näkemään monta paikkaa, minne normaalisti lomailija-turistit eivät mene. Tutustuin mm. metsänsuojeluun monessa kohteessa. Suomalaiseen metsänhoitoon tottuneelle asein tehtävä metsänsuojelu vaatii hieman tottumista. Tilanteessa, jossa metsävarat häviävät ja kasvava köyhä väestö tarvitsee lisää polttopuuta, valinnat ovat jo hieman vaikeampia kuin täällä meillä mietittäessä harvennuksen ja päätehakkuun väliltä. Tuolla valinnat kulkevat linjalla elämä ihmisille nyt tai tuleville polville myöhemmin. Helppoa.
Kyltissä lukee Bump Ahead. Hauskaa oli se, että kuva on epätarkka, koska tiessä oli niin paljon kuoppia jo ihan hyvissä ajoin ennen kylttiä. Kuvaa hyvin Kenian teiden kuntoa myös yleisemmin.
Nairobin yliopisto on paitsi korruptiovapaata aluetta, sieltä saa myös avocadot suoraan puusta. Melkein niinkuin meilläkin Suomessa!
Nairobin yliopisto on paitsi korruptiovapaata aluetta, sieltä saa myös avocadot suoraan puusta. Melkein niinkuin meilläkin Suomessa!
Sivistymään museoon.
Näin se kehitys meni.
Simpanssi ja ihminen. kumpi on kumpi? Superhauskaa oli kuvata itsensä tuossa välissä. Puuttuva linkki jne...
Ja sitten lähti ihminen kävelemään kahdella jalalla. Hauskaa, että tajusivat samalla valaa sen kipsiin. Noin niinkun myöhempiä sukupolvia varten.
Ja sitten eteenpäin.
Minun Afrikkani on tietenkin kömpelö mutta myös niin klassinen varkaus Karen Blixeniltä (tai oikeammin vissiin Sydney Pollacilta). Nairobissa on kaupunginosa, jonka nimi on Karen. Sekin nimi on varastettu Karen Blixeniltä. Karenissa sijaitsee tietenkin Karen Blixenin talo, joka on nykyisin museo. Karen on niitä hieman varakkaampien ihmisten alueita.
Ja taas matkaan taas.
Jonkin aikaa kestää...
Ydinkeskustasta.
Nairobi jäi minulle etäiseksi, se oli lähinnä ohikulkupaikka. En ole koskaan pitänyt suurkaupungeista, eikä Nairobi varmaankaan poikkea muista kehitysmaiden suurista kaupungeista siinä, että fiilikseksi jäi betoni, lentävä hiekka, roskat, kuivuus ja meteli. Päivä tai pari Suomeen paluun jälkeen keskustassa paikallinen marketti paloi poroksi vieden kymmeniä ihmisiä mukanaan. Sanatonta surua.
Ja kun jatkat matkaasi Nairobin ulkopuolelle Kenian maaseudulle, ota mukaan kolme perusjuttua. Vettä, sipsejä ja vessapaperia. Hyvää matkaa. Lisää liikenteestä piakkoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti