Vai ei pääse mamma reissuun!! No vaikka sitten väkisin, mutta nyt mennään!
Olen jo muutaman vuoden seurannut KAPUA -nimistä juttua, jossa kiivetään maailman vuorille ja kerätään rahaa kehitysyhteistyöhön. Hainkin jo muutama vuosi sitten mukaan, mutta minua ei silloin valittu ryhmään. Siitä sisuuntuneena rupesin yrittäjäksi (jottei säännöllinen työaika estä varainkeruuta), muutin Hämeenlinnaan (jotta erotun useista päälkaupunkiseudun hakijoista) ja kasvatin lapsia isommaksi (jotta nekin pysyy paremmin mukana). Vaikka taisi nuo lapset ihan itse hoitaa sen kasvamisen...
Ja tämä taktinen suunnittelu tuotti tulosta! Tuossa sitä nyt ollaan ryhmäkuvassa, Joensuun Veden lahjoittama matkapipo päässä - Etiopian Ras Dashenin huipulle katselemassa! (Vai olikos se Das Rashen?!, ehkä opin reissuun mennessä...) Minä olen tuo keskirivin toinen oikealta keltaisessa huivissa ja pilkkupaidassa. Jengi näyttää aika pöljältä, ja kuten ensivaikutelmat yleensä - tämäkin vain vahvistui matkan kuluessa. :D
Ja mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa?
Me kapuamme apua. Jokainen kuvan henkilö kerää varoja neljän suomalaisen järjestön tekemään kehitysyhteistyöhön, ja meidän keräämät rahat kohdistetaan auttamaan kehitysmaiden naisia ja tyttöjä. Mukana järjestöistä ovat Väestöliitto, Plan, Taksvärkki ja Kynnys ry. Aika vakuuttavat taustajoukot meillä minusta! Tavoitteena on kerätä 1 euro/kiivetty metri and then some. Googlettamalla selviää, että Ras Dashen on 4550 metriä(!) korkea, joten siinäpä itse kullekin haastetta monella tavalla.
Varainkeruuseen on tietenkin luvat kunnossa ja samoin välineet!
Vaikka meillä onkin näin hienot lippaat, jokainen saa miettiä itse mikä on paras tapa rahojen keräämiseen. Aika jännä nähdä mihin kukakin päätyy ja miten se sujuu. Vaiettu kilpailu siitä, kuka kerää eniten rahaa ON NYT ALKANUT! Meille avautuu myös varainkeruusivut, sinne sitten voi apuroposia lahjoittaa kätevästi verkkopankin kautta.
Miksi halusin mukaan?
- Minulla on kolme lasta. 11- ja 6-vuotiaat tytöt ja 3-vuotias poika. Keskiluokkaisten, akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsina noiden nappuloiden tulevaisuus näyttää aika hyvältä. Lähtökohdat pitäisi olla kohdallaan. Tulevaisuuden polkuja on mahdollista itse valita; naimisiin menot ja lasten hankkimiset, koulutus ja työ... Kaikilla lapsilla ei ole samoja mahdollisuuksia! Haluan kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen.
- Afrikka on ihana! Tässäkin blogissa olen kirjoitellut kokemuksiani Keniasta, vuodelta 2009. Etiopiassa en ole koskaan käynyt ja odotan kovasti lyönkö Kenian 2000 kuvatun kuvan ennätykseni. No, siihen en oikeasti tähtää, vaan uuden näkemiseen ja kokemiseen.
- Pääsen itse näkemään, mihin tarkoitukseen rahat käytetään. Tämä on harvoin mahdollista. Haluaisin matkan jälkeen kertoa kokemuksista myös teille muille. Etiopiassa tutustumme Kynnys ry:n hankkeeseen, jossa tuetaan kehitysvammaisia naisia.
- Vuoret ovat valloittamista varten! Hieman jäi hampaankoloon Keniasta ja etenkin toiselta vaelluskerralta kun en päässyt alkua pidemmälle. Valkoisen naisen tauti on auringolle herkkä iho. Olen läksyni oppinut! Kenkäni tahtovat vaeltamaan. Alla onnelliset vaelluskengät.
- Ja missä muualla voi tavata tällaisen joukon ihmisiä - eri ikäisiä ja kaikinpuolin eri mallisia ja oloisia - jotka haluaa välttämättä marraskuussa juosta Etiopian lipun väreissä suomalaiseen järveen! Eipä missään...
Niin ja tietenkin siksi että pääsin vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni käyttää juomalasikiikareita!!
Olet sydämellisesti tervetullut mukaan matkalle!
Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti